Toukokuun runo

Toukokuu tuli aivan liian nopeasti, mutta tähän on jo totuttu, sillä joka ainoa huhtikuu aika tuntuu loppuvan kesken. Tulee hirveän paljon kaikkea uutta, mitä voi ja pitää tehdä. Pihalla ja puutarhassa kerätään pois kuollutta, suunnitellaan uutta ja lannoitetaan vanhaa.  Kaikki asiat tuntuvat lentävän eteenpäin, kun lähestytään toukokuuta.

Viime kuun postauksessa lupailin palata siivousasiaan, mutta nytkään en ala jaella siivousvinkkejä tai kuvia Marttojen neuvoilla putsatuista ikkunoista. Sen sijaan jaan toisenlaisia neuvoja. Jääkaappini ovessa on magneetti, johon on tallennettu elämänohje: ”A clean house is a sign of a wasted life”. Tämä kannattaa ottaa todesta viimeistään silloin, kun ulkona alkavat kukkia tulppaanit, sini- ja valkovuokot, omenapuut, syreenit ja monet muut kauneudet, joiden ympärillä pulleat kimalaiset intoilevat liikuttavan kömpelöinä.  Seuraavaksi suopursut levittävät morsiushuntunsa, jonka tuoksuun voi upota tuntikausia. Ajatelkaa!

Kuukauden runo on teoksesta Kuka varasti päivät (2019)