Maaliskuun runo

Kalenterin ensimmäinen kevätkuukausi, mieleen tulvii aurinkoa ja lintujen laulua, mutta…kevät on kummallista aikaa, on ikään kuin vähän ylitarjontaa tunteista. Huomaan päivä päivältä muutoksia luonnossa, uusia kasvien alkuja ja niitä, jotka eivät selvinneet talvesta. Kevään alkaessa tulee aina mieleen sanonta, että mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos. Joskus muutos tuntuu hyvältä ja joskus ei, joskus sitä vain ajattelee, miten onnellisen tietämättömiä linnut ovat tällaisista tuumailuista kevätpuuhiensa keskellä.  Maaliskuun runossa puhutaan uusista aluista ja luopumisesta, vähän myös niistä lintujen kevätpuuhista. Runo on teoksesta Kuka varasti päivät (2019).