Kuka varasti päivät runokirja

Kuka varasti päivät -teoksen runoissa on aiheena ajan nopeaa katoamista keski-ikäisen naisen näkökulmasta. Elämä on luopumista, tämä on fakta, mutta se on myös uusia alkuja, niin kauan kuin on toivoa on elämää. Runoissa punnitaan elämän miinuksia ja plussia, usein lähellä luontoa, jonka ikuinen kiertokulku antaa perspektiiviä myös ihmiselämään.

Huumori voi olla ihmisen tärkeimpiä voimavaroja, jos sen antaa olla. Tämä on yksi Kuka varasti päivät -runojen lähtökohta. Huumori keventää aiheita, joista on vaikea puhua, kuten kuolema tai gynekologilla käynti.

Toinen keventäjä on rytmi, joka on sitä railakkaampi mitä syvemmällä rämmitään. Runous erilaisissa muodoissaan on kautta aikojen tarjonnut ihmisille väylän heijastella omia tunteitaan, mutta erityisesti rytmit tuntuvat aivan fyysisesti niin laulujen kuin runojen kohdalla.

Teos on syntynyt niin omista kuin vuosien kuluessa kuulluista tuttujen ja tuntemattomien naisten tarinoista, jotka ovat koskettaneet, jääneet mieleen ja muuttuneet ajan myötä runoiksi. Lisäksi teoksessa on käytetty myös muutamia suoria runositaatteja sulautettuna uuteen ympäristöön.

Sivulla 9 ”hän kuoli yllättäen, sitä oli odotettu” on lainaa Pentti Saarikoskelta, s.51 ”sika lihoo akka laihtuu” on sitaatti Lauri Viidalta ja s.52 ”Suru on salaperäistä ainetta, joka virtaa / tähdistä ihmisiin ja tähtiin takaisin” on puolestaan Anna Ahmatovalta (suom. Aulikki Oksanen).

Sivulla 85 viitataan Eino Leinoon ”tulikukko kultahelkka, älä nyt kiekaise kovasti” ja sivulla 20 on kursiivissa lainaus Kirsi Kunnaksen Hanhiemon iloisesta lippaasta.


Lena Gottelierin runokirjan Kuka varasti päivät voit ostaa ja tilata Allegorian omasta verkkokaupasta!