Huhtikuun runo

Oi ihana huhtikuu, sinua on odotettu. Haluan värejä ja elämää! Ei ole kauniimpaa näkyä, kuin ensimmäinen leskenlehti tienpielessä, noin ensi alkuun, sitten sitä jo tähyileekin krookusten ja sinivuokkojen perään 😀

Liekö ollut T.S. Eliot siivousmiehiä, sillä hän tiesi mitä sanoi todetessaan, että ”huhtikuu on kuukausista julmin”. Lisääntyvä auringonvalo ei tunne armoa. Sitä tomun määrää, joka näkyy huoneilmassa on vaikea uskoa hengittäneensä koko talven. Ikkunalaseista ei meinaa nähdä ulos, mutta tälläkään ei ollut väliä pitkänä pimeänä ajanjaksona. Tässä ei oikein muuta voi, kuin unohtaa koko jutun ja lähteä ulos bongailemaan sitruunaperhosia. Palataan sitten vaikka toukokuussa asiaan… jos jaksetaan.

Lasken päiviä siihen, että maailma palaa jälleen normaaliksi ja toivon mukaan myös Kuka varasti päivät -teatteriesitys pääsee kiertämään Suomea. Sitä odotellessa kuukauden runo on tuttuun tapaan samannimisestä teoksesta Kuka varasti päivät (2019).